kuulumisia marraskuulta

Pahoitteluni jatkuvasta hiljaisuudesta täällä.. Elossa kyllä vielä ollaan. Elämä vaan tuppaa olemaan jo hieman tylsän puoleinen, koulussa ei tapahdu mitään mieleistä, suoraan sanoen, koulun vaihto olisi niin kiva, mutta yritän selvitä tästä vuodesta niin seuraavat ovat helpompia ja autokoulu sujuu mukavasti, ajotunneilla on tullut käytyä melkein jo puolilla, se siis sujuu, mutta varmuudessa olisi parannettavaa. Ja Tastillakin on kohta joulunäytös, toivottavasti sujuu ongelmitta..

Kohta on jo joulukuu, iiks, lauantaina saakin avata jo ensimmäisen luukun joulukalenterista. Olo tuntuu jo niin vanhalta ja ihmeelliseltä kun ei oikeen enää lahjat innosta, tai ei ainakaan tiedä yhtään mitä lahjaksi tahtoisi, enemmän on intoa ostaa muille lahjoja. Muutamia toiveita tietysti on mutta ei yhtä paljon kuin esimerkiksi viime vuonna jolloin oli aivan liikaa. En siis sano etten tahdo lahjoja, voi kyllä, pidän lahjojen availusta ja saamisesta, mutta ei vain enää osaa sanoa mitä haluaa. 

Tänään nappasin ''vanhan ja huonon'' kamerani käteeni ja ajattelin että jos sillä saisi yhtään parempia kuvia kuin puhelimella, ja kappas vain, saahan sillä, ja innostuin sitten vielä vähän enemmän kun tajusin että ei se niin vanha ja huono olekaan. Voipi siis olla että kiinnostukseni kameraa kohtaan nousee.

onkohan se vielä elossa...

Tuota saattaa joku ihmetellä ku täällä on ollut melkeenpä kuukauden tauko.. Pahoittelut siitä. On ollut pienoisia ahdistusongelmia elämässä. Mutta nyt tulin heittämään muutamat kuvat tänne. Ja vaikka hehkuttamaan sitä että ajotunnit ovat alkaneet ja meitsi on päässyt liikenteeseen! Kammottaa suoraan sanoen kyllä ne muut autot ja ihmiset siellä liikenteessä mutta ei siellä selviä ellei sitä opi sietämään, opetellaan!

i need some answers

Pyydän jo etukäteen niitä joita ei kirjoitettu ahdistus kiinnosta, voitte jättää lukematta.

Nyt on tällä puolella ruutua kirjottajalla suuri ahdistus.

Päässä pyörii liian monia ajatuksia, tunteita, tapahtumia.
Menneisyys on ajatuksissa, ja siitä pitäis osata päästää irti.
Ne asiat on koettu, ne on tapahtunu jostain syystä, ja nyt pitää katsoa eteenpäin.
Silti niistä asioista tahtoo pitää kiinni, tahtoo niiden olevan nykyistä.
Liian moni asia menneistä on paremmin kuin nykyisestä.
Tunteita on suuntaan ja toiseen, kylmään ja lämpimään.
Tahtoisi päästää irti asioista, jotta voisi itse voida paremmin.
Silti sen tekeminen tuntuu väärältä ja pahalta, silti sen tekeminen vain satuttaisi.
Tahtois vaan omaa aikaa, rauhassa ja hiljasuudessa.
Sais oman päänsä selväks ja osais päättää mikä on parhaaksi kaikille.
On väärin tahtoa sitä rauhaa, muttakun enää ei jaksa.
Tulevaisuus pelottaa enemmän kuin ennen, tuntuu ettei tästä pääse mihinkään.
Tuntuu että läheiset katoaa eikä enää ole ketään johon tukeutua.
Ehkä oon menettänyki jo sen läheisimmän, ei voi tukeutua tai pyytää apua.
Jää yksin.
Sitähän se on.
Kukaan ei tiedä kuinka rikki mä oon.
Ne, joille kerron, ei ymmärrä, tai ei vaan usko.
Vaikka oon rikki, lisää paskaa tulee niskaan, eikä se lopu.
Tää on koettu kerran aiemmin, eikä se loppunu hyvin.
Sitä jää jumiin oman päänsä sisälle eikä nää mitään vastauksia kysymyksiin.
Mä tarvitsisin apua tähän olooni, mutta mut hylätään.
Niin se on, en oo avun arvonen.


Ne jotka pitää mua nyt jonain angsti teininä, niin siitä sitten vaan. Ehkä ne jotka tuntee mut tietää totuuden.
Tämä purkaus loppuu tähän, palataan kaikki vaan omaan päiväjärjestykseemme ja ollaan iloisia, niinhän meidän pitääkin olla, eikö niin?

räps räps

Tässä nyt kännykän räpsäytyksiä parin viikon varrelta.. 

luokan kanssa Ateneumissa

ostettiin äipän kanssa molemmille tällaset isot muffinit, oli hyväää!

kultsin kanssa tehtiin pizzaa, se halus tomaattia ja mä oliiveja, tehtiinpä sitten kompromissi

käytiin ruokaostoksilla, ostettiin ihan "vähän" ruokaa kolmelle :)

saatiin hetelmäkori täyteen ja tehtiin hedelmäsalaattia

luultavasti harva herkku mun talvessa

nyt on jo turvauduttu pehmoiseen ja lämpöiseen kylpytakkiin syssyn kylmyyttä piiloon

Hei vain.. Tähän väliin voisitte vaikka kuvitella pitkän hiljaisuuden, jonka rikkoo vain se raksutus mikä päästäni kuuluu kun yritän kelata taaksepäin tapahtumia..

Noh, ainakin autokoulu starttasi eilen, iiks.. mua vähän jänskätti siinä koko päivän ennen tuntia ja sitten kun siihen autokoulun pulpetin eteen istahdin, rupes se jännittäminen muuttumaan innostukseks.. 

Tänään oli onneksi lyhyt koulupäivä, ja tuntien jälkeen poikkesin kotona syömässä ja vaihtamassa toiset kengät jalkaan. Siitä sitten lähdinkin bussilla kohti keskustaa ja Forumia. Sinne päästyäni suuntasin Stadiumiin paitojen metsästykseen. Aikaa tulikin käytettyä ihan mukavasti ja kyllä sieltä loppujen lopuksi myös tarttui mukaan toppi ja t-paita. Niistä kuvat myöhemmin.

Heitän tähän nyt parit kuvat- en tiedä onko se teidän iloksi vai suruksi -teille..

viikonloppu kännykän kautta

Pahoittelut taas tälläkin kertaa tekstin minimaalisesta määrästä. Täällä on nyt puhti loppunut tältä tytsyltä ja pitäisi päästä latailemaan akkuja. Itseä ihan alkaa ärsyttämään kun on nyt jo päälle viikko menty hyvillä unilla, mutta silti puhti loppuu jo ennen kello kahta, ja herätyshän on täällä vasta kahdeksalta.. Kahden jälkeen saa aina taistella pysyäkseen hereillä ja ollakseen keskittynyt. 

Olisi täällä taas vähän asiaakin mutta siitä lisää vaikka sitten huomenna kun ei ole taaskaan kuin tunnin koulupäivä ja ehkä voimavarat kestäisivät blogin päivittämisen..

puhelimen kautta postaus käy

Iltaa kaikki! Tällainen pikapostaus sängyn pohjalta ennen kun sammun täysin.. Pientä päivitystä omasta elämästä, huomenna alkaa autokoulu, iik! Vähän kyllä pelottaa ja jännittää, mutta on myös ihan hyvät fiilikset siitä.. Kyllähän se sitten siitä kun on ensimmäisestä tunnista selvitty, ainakin toivottavasti..

 

Nyt täytyy kyllä sellasta miinusta antaa tästä puhelimestakin, kun ei saa puhelimeen erinäisiä sovelluksia, eikä edes kuvia teille jaettavaksi..

 

Mutta nyt tämä likka sanoo öitä, ja yrittää selvitä vielä yhdestä viikosta kunnialla, koska sitten koittaa loma! Hyvää alkavaa viikkoa teillekkin :)

Pahoittelen! Tälläkin postaus koostuu kännykän saloista, ei ole mitään suurempaa tai ihmeellisempää kerrottavaa taaskaan..

kuvapläjäys syksyn keskelle